Elämä on viime aikoina tuntunut uuvuttavalta. Päivät toistuvat samanlaisina, yöt valvon vauvaa nukutellen. Jotain oli keksittävä, että pää pysyisi kasassa. Päätin yrittää löytää jokaisesta päivästä, siitä mustimmastakin, hyvät hetket, ja kirjata ne ylös. Ei se väsymystä poista, mutta ehkä päivän väripilkut voivat piristää mieltäni sen verran, että jaksan taas himpun verran paremmin.
*****
1.1.2013
Nukahdin vauva kainalossani. Se tuntui hyvältä.
Joskus on hyvä etsiä se hopeareunus siitä synkimmästäkin pilvestä :)
VastaaPoistaJuuri näin. Siksi tämä blogsahdus. :)
Poista