keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Tosimones päivä

Kuinkas tässä näin kävi? En ole tullut kirjoittaneeksi hyviä hetkiä muistiin pitkään aikaan. Ehkä se johtuu siitä, että niitä hyviä hetkiä on alkanut olla yhä enemmän. Niin paljon, etten ole enää osannut valita, mitä kirjoittaisin, kun en kaikesta kuitenkaan ehdi enkä jaksa kirjoittaa. Ihan positiivinen syy blogin päivittämättömyyteen siis.

Koin hyvien hetkien listaamisen todella antoisaksi. Mukaan mahtui paljon sellaisia päiviä, jotka tuntuivat läpeensä kamalilta, mutta joista löytyi kuin löytyikin aina vähintään se yksi hyvä hetki myöhemmin muistettavaksi. Niiden esiin kaivaminen ja muistiin kirjoittaminen auttoi osaltaan minua tarpomaan läpi väsymyshetteikön ja näkemään hyvät puolet elämässäni. Hukkaan ei siis kirjoittaminen mennyt.

Juuri nyt en koe tämän pikkublogin kirjoittamista mielekkääksi, mutta palaan asiaan, jos tarvetta positiiviselle boostauksella taas joskus löytyy. Pyrin pitämään mielessä ne asiat, jotka toistuvasti tuntuivat nousevan päivän parhaiksi hetkiksi: ulkoilu, todellinen läsnäolo lasten kanssa sekä parisuhdeaika miehen kanssa. Niistä en siis tingi, jos mielin pitää itseni hyvässä jamassa.