Tosimones päivä

Kuinkas tässä näin kävi? En ole tullut kirjoittaneeksi hyviä hetkiä muistiin pitkään aikaan. Ehkä se johtuu siitä, että niitä hyviä hetkiä on alkanut olla yhä enemmän. Niin paljon, etten ole enää osannut valita, mitä kirjoittaisin, kun en kaikesta kuitenkaan ehdi enkä jaksa kirjoittaa. Ihan positiivinen syy blogin päivittämättömyyteen siis.

Koin hyvien hetkien listaamisen todella antoisaksi. Mukaan mahtui paljon sellaisia päiviä, jotka tuntuivat läpeensä kamalilta, mutta joista löytyi kuin löytyikin aina vähintään se yksi hyvä hetki myöhemmin muistettavaksi. Niiden esiin kaivaminen ja muistiin kirjoittaminen auttoi osaltaan minua tarpomaan läpi väsymyshetteikön ja näkemään hyvät puolet elämässäni. Hukkaan ei siis kirjoittaminen mennyt.

Juuri nyt en koe tämän pikkublogin kirjoittamista mielekkääksi, mutta palaan asiaan, jos tarvetta positiiviselle boostauksella taas joskus löytyy. Pyrin pitämään mielessä ne asiat, jotka toistuvasti tuntuivat nousevan päivän parhaiksi hetkiksi: ulkoilu, todellinen läsnäolo lasten kanssa sekä parisuhdeaika miehen kanssa. Niistä en siis tingi, jos mielin pitää itseni hyvässä jamassa.

81. päivä

Kevätaurinko on jaksanut ilahduttaa. Tänään kävelin mutkitellen sairaalalta kotiin noin tunnin verran. Pakkanenkaan ei haitannut, kun pukeutuminen oli kohdillaan.

80. päivä

21.3.2013

Illalla leikimme taas Tiitin kanssa päämme pyörryksiin. Hauskaa riitti.

79. päivä

20.3.2013

Hääpäiväateria tunnelmallisessa ravintolassa oli fantastinen. Kymmenen vuotta tuli täyteen - tinahäät siis. Edelleen rakastamme toisiamme. Päätimme pysyäkin yhdessä kymmenen kertaa kymmenen vuotta. Ehkä se riittää.

78. päivä

19.3.2013

Kävin illalla Tiitin kanssa soitinesittelykonsertissa. On aina hienoa saada viettää Tiitin kanssa kahdenkeskistä aikaa. Kotipihassa Tiiti huomasi hienon puolikuun. Ihmettelimme sitä yhdessä.

77. päivä

18.3.2013

Pääsimme pitkästä aikaa vauvauintiin, ja mukavaa oli. Korvakitti ja uimapantakin pysyivät hyvin päässä.

76. päivä

17.3.2013

Uskomaton päivä. Aamulla teimme tarjouksen kivasta asunnosta, ja se hyväksyttiin jo parin tunnin päästä. Helpotus oli valtava, kun kolmen vuoden etsinnän jälkeen meille vihdoin löytyi oma koti. Kesällä pääsemme muuttamaan.

Iltapäivällä kävimme oopperassa. Madame Butterflyn traaginen tarina ja maailman kaunein musiikki sai minut vereslihalle. Itkusta ei meinannut tulla loppua. Taiteen voima on valtava!